Dear me

Hyvä tulevaisuuden minä!


Muistathan kurjanakin hetkenä, ettet koko ajan epäonnistu vaikka siltä nyt tuntuukin. Perjantaina 22. kesäkuuta seuraavat asiat menivät todella hienosti ja olit ylpeä itsestäsi:

• Onnistuit monesti
• Siivosit todella hyvin koko hallin
• Teit vaikutuksen tietotaidoillani
• Olit reipas ja hymyileväinen
• Asiakkaatkin pitivät sinusta
• Pomo oli selvästi erittäin tyytyväinen sinuun
  
  Tämä päivä oli menestys. Kotona nukahdit sohvalle kun M lähti hommiin, ja heräsit kolmen tunnin kuluttua herkuttelemaan suklaarusinoilla.
  Lisäksi olet onnistunut luomaan uuden, aidon ystävyyssuhteen samanhenkisen ihmisen kanssa, ja teillä synkkaa.
  
  Toivon että olet saanut toivomasi koulupaikan, sen pitäisi selvitä lähiviikkoina. Minä, mennyt minäsi toivon niin kovin sitä omaa yritystä, ja niin toivot sinäkin.
  
  Voi hyvin, ja muista että paistaa se aurinko risukasaankin  ja ei mitään niin huonoa ettei hyvääkin.
  
  
  -E-
  
  
  

Liikaa

Katson itseäni
silmät sijaitsevat kämmenissäni, jotka vaeltavat harmistuneena kehollani.
Joka paikka on liian pehmeä ja upottava
tämä ei ole kaunista katsottavaa.

Olen tarpeeton kuin puhelin

Odotan

Luovuin toivosta jo aikoja sitten
Odotan edelleen

Pitelen käsissäni köynnöstä
punoin sen lapsena isäni rakkaudesta ja ylpeydestä
pienenä sillä oli merkitystä, ja on sillä edelleen.
Käteni puristavat kiihkeästi polttavaa ja viinankatkuista köynnöstä,
sitä samaa joka on jo vuosia polttanut niin helvetisti.
Minä niin toivon että puhelin soi ja kuulen tutun ja kaukaisen äänen
"miten menee?"
ja kun vastaan, vastaustani ei maalata peittoon kuvilla omista hienoista matkoista
tai lainalasten kyläilyistä ja veneilystä.
Me puhumme siitä, miten isä kaipaa ja tulee pian käymään
nauramme miten erilaista kulttuuri voi olla vaikka olen näin lähellä.
Ei ole vaivaannuttavaa hiljaisuutta, vain aitoa ja rakkaudenmakuista puhetta.

köynnös on nyt nirhautunut syvälle ihoni sisälle, vereslihaan

Joka hetki kiedon köynnöstä kipeämmin ja tiukemmalle käsieni ympärille
ja joka hetki se tuntuu yhä kaukaisemmalta ja kaukaisemmalta haaveelta
käsiä on poltellut jo niin pitkään
ja nyt tuntuu etten kestä enää, jos nyt päästän menemään
mitä tapahtuu?
Putoanko korkealta ja kovaa, tyhjyyteen
vai tömähdänkö pehmeälle nurmikolle jossa jalkani kantavat?

nyt tai ei koskaan

En jaksa enää pidellä kiinni
vihdoin ja viimein se on ohi
hitaasti annan jäykkien sormieni livetä
ja päästää menemään puheluista ja haaveista, tunteideni punoksesta ja toiveikkuudesta.
Minä putoan tuntemattomaan
ilman isää ja se tuntuu katkeransuloiselta.
Minun jalkani osuvat maahan, pehmeään ja pitkään nurmikkoon
ja se pudotus sattuu.
Nousen jaloilleni, ja kipu hälvenee
oloni tuntuu hetki hetkeltä varmemmalta
ja on helpompi hengittää. Kiitos.

itsekkyyden hinta on maksettava


Minä toivuin pudotuksesta hyvin
minä opettelin elämään ilman puhelunodotusta
enää en kaipaa juttelua tai jutustelua kuulumisista.
Minä voitin tämän taistelun
mutta tästä elämänmittaisesta taistelustani minuun jäi arpi
ja se saatanan arpi sattuu ja polttaa
eikä hellitä
ja siitä ei voi päästää irti

ei ikinä.

Mummin keittiö

Viili, sokeri ja talkkuna, kermatilkkaa unohtamatta. Letut suoraan pannulta ja hillo, välillä sokeri joka rutisee hampaissa.
Perunat ja palapaisti, ruskeakastike ja piispanlimppu. Voimariini, kevytmaito ja punajuurisalaatti.
Janssoninkiusaus, ruispuikulat ja luumukiisseli, kermalla tietenkin.
Uudet perunat ja voinokare, kesäkeitto!
Vispipuuro, Sabina-viineri, suklaapuuro ja persikkalohkot...

Näillä minä hellisin itseäni, jos vain kykenisin. Haluaisin näitä päivittäin, aamusta iltaan ja illasta aamuun. Ehtymätön varasto kaikkea tätä, ja sinä päivänä kun mummi kuolee se ehtymäton varasto ehtyy enkä syö näitä ruokia enää ikinä.

Haukkujen haikut

Koirat leikkivät
tuo ilo ja aitous
tarttuu kuin tauti

-E-
----------------------------

Elä hetkessä
tunteella sotkemista
tulee vaalia
 
-Arnold, labradorinnoutaja 4 v.

----------------------------

Nenät nuuhkivat
ilmaa, maata, kaikkea
haju sen kertoo.

- Max, saluki 7 kk


------------------------------

Rakastan ääntä
erityisesti kovaa
oma on paras!

-Barney, sekarotuinen 3 v.

Kuka ja miksi

Pakko saada kirjoittaa ylos. Ajatusten on kiivettävä ylos vintille, puisten tikkaiden saattelemana, pois mielestä mylläämästä. Ne ajatukset, jotka on määrä lähettää vintille painivat, riehuvat ja hakkaavat pääni sisällä. välittämättä siitä miten se sattuu.
Vintillä ne asettuvat pieniin laatikostoihinsa ja kerälle käperryttyään ne käyvät kaipaamilleen unille. Oltuaan ullakon tomuisessa turvassa hyvän aikaa minä kiipeän niiden perään ja hellästi herättelen muutaman takaisin mieleeni. Käyn jokaisen ajatuksen kanssa, yksi kerrallaan, pitkän keskustelun ja varmistan, että ajatus on saanut ansaitsemansa huomion sekä sen jokainen terävä kulma ja pyoreä sivu on käyty läpi. Tämän jälkeen halaan ajatusta ja annan sen palata mieleeni. Tätä jatkuu niin kauan, että vintti on tyhjä pienistä ja suurista ajatuksista, ja jäljellä on vain pehmeät sängyt joissa ajatukseni saivat levätä vailla huolta huomisesta.

Tästä eteenpäin ajatukseni ovat pääni sisällä sulassa sovussa keskenään ja minun kanssani. Meidän on hyvä olla, ja toivotamme kaikki uudet ajatukset tervetulleeksi pääni sisään.

Tämän blogin idea on toimia kuuntelijana. En ota paineita kirjoitustahdista. Kirjoitan vain itseltäni itselleni, ja toivon että saan luotua jotain järkevää. Jos en saa, olen edes yrittänyt purkaa tuntemuksiani.

-E-